Yllä olevalla kaksikolla oli tokotreeneissä jo aivan toinen sävel. Ja nyt viittaan Halin edellisiltaiseen tempaukseen. Hali teki ensin seuraamista, noutoa ja liikkeestä maahanmenoa. Välissä Mai teki pidemmän session, mihin kuului seuraamista, noutoa, kaikki jättävät asennot, luoksetulo ja eteenmeno. Kaikissa väleissä M kävi piilottamassa pientä vinkuoliota lumihankeen heitellen sitä aina välillä. Lopuksi Hali sai tehdä vielä eteenmenoa ensimmäistä kertaa tottista ajatellen, luoksetuloa ja jättävistä seisomista.
Seuraaminen menee Halilla tosi hyvin siihen nähden, miten paljon ollaan sitä harjoiteltu. Ainoa ongelma oli se, että palkitsin sitä aluksi pallolla, josta tulee pyörittämällä nameja. Koska ihmeessä mä opin, että sille ei saa tippua mitään syötävää maahan.? Nämä maasta syödyt namit aiheuttivat sen, että namit piti ottaa taas välissä käteen vaikkakaan ei ihan tiukkaan käsi-imutukseen, koska pikkuisen nenu haluisi käväistä vähän väliä maata nuuskaisemassa. Kyllä se silloinkin parhaansa mukaan kontaktia pitää, mutta pää valahtaa. No, saatiin taas tämä ongelma lopulta korjaantumaan.
Maahanmenot ei liikkeestä vielä oikein suju, mutta tehtiin sitten vapaamuotoisesta liikkeestä nopeita maahanmenoja. Noutokapulaa Hali hakee erittäin mielellään, mutta viskaa sen maahan kun tulee lähelleni. Tästähän ei voi sitä syyttää kun sille ei ole vielä luovutusta opetettu. Joku unohti, että talven kylmimpinä kuukausina piti se opettaa. Aloitan tehoharjoittelun siis tästä illasta.
Mai seuraa hyvin siihen nähden mitä se on ollut. Kohdan se pitää nyt aika kivasti, mutta kontaktia se pitää vaihtelevasti. Olen kohdasta tyytyväinen ja palkkaan vain kontaktista, joten paranemaan päin sekin. Jättävissä istuminen tuotti ongelmaa, mutta muissa ei minun huomioinneillani korjattavaa. Epäilen, että nopeutta voisi olla enemmän, mutta mulla ei nyt ollut olalla sivupeiliä. Noudoissa se nyki heitoissa ja silloin seuruutin sen kapulan hakumatkalle ja uusi yritys. Noutaa saa vain nykimättä. Saisihan se lähemmäksi tulla sen kapulan kassa heti ensi yrittämällä, mutta laitetaan Maikin luovutustreeniin kotona. Luoksetulossa ei korjattavaa ja eteenlähetyskin meni mallikkaasti kun palkan sijainti oli tarkassa muistissa.
Halille vein eteenlähetykseen parkkipaikan laidalla lumikokkareiden taakse "raatoflamingon" piiloon. Tuo lelu on kiinnostanut sitä vain kotona, mutta voihan sitä aina yrittää. Arvelin, että se jää matkalla haistelemaan maata, mistä se niitä tippuneita nameja oli syönyt, mutta ei. Sehän kirmaisi suorilla flamingolle ja tappoi sitä parhaansa mukaan lumikasassa. Se jopa repi sitä, ja mulla syttyi lamppu päässä. Kyllähän Hali leikkii taisteluleikkejäkin, mutta sen pitää saada ensin omistaa se lelu. Olen tiennyt, että se haluaa omistaa, mutta nyt tämä asia avautui vasta kokonaan. Kotona Hali leikki tosi hyvin ja nyt ulkona kun minun ei tarvinnut suojella leluja agilityhallimme hiekalta. Just, joo. Tässä ratkesi tämä lelukysymyskin. Ja siis pallot, varsinkin "plussapallot" toimii aina.
Luoksetulossakin flamingo toimi kun se oli jo Halin oma. Lopuksi vielä liikkeestä seisomiset ja se sitten päivän haastavin opetettava. Se on sekunti naksautuksesta kun Hali on jo maassa. Se on kyllä varsinainen venkula ja ainakin pää haluaisi vähän koskettaa maata kokeiluksi. Nyt siis seisominen myös kotona tehokuurille ja sitten koitellaan taas uudelleen ulkona.
Mitä kuuluu Onnille? No, hyväähän sille kuuluu, vaikka uskallus multa puuttuu vielä kissojen yhdistämiseen. Koko ajan menee parempaan suuntaan, mutta kaipailen Pojulta vielä hienoista asennemuutosta. Onni on kuitenkin, mitä mainioin kissa. Se on aina vaan onnellinen ja kehrääväinen kisuli. Viihtyy seurassa hyvin ja touhuaa sopivassa määrin ja oikeilla tavaroilla. Yöllä se herättelee välillä minua ylähuulta puremalla, mutta kuitenkin niin, että jälkiä ei tule. Onnille maistuu kaikki ruoka, ja se haluaisikin maistella myös kaikkea, mitä minä syön. Vesileikeistä se tykkää kovasti ja monesti juokin niin, että kyynärät ui vedessä kun se juo. Ei ole tullut tuota kuvattua, mutta vähän samaantyylin se juo kuin pikkunorsu videossa. Lavuaarissa on myös hauska leikkiä veden kanssa. Aivan ihana kissa ja sen saisi laittaa vaikka solmuun toisin kuin Poju-herran.
Lopuksi vielä koulutuksellinen haaste, että myös kotityöt alkaisi sujumaan yhteistuumin. Vai onkohan se ongelma siinä, että mulla ei ole lauluääntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti