Olin tänään siis Main kanssa Porvoossa agikisoissa. Kisat pidettiin maneesissa ja tuomarina oli Henri Luomala. Kaksi ensimmäistä rataa oli agilityratoja ja viimeinen hyppyrata. Radat oli tosi kivoja ja maneesin pohjakin odotettua parempi, joten onnistuminen olisi voinut olla mahdollista.
Ensimmäisellä radalla Mai oli ihan kumma. Kolmosluokan koira, mikä toimii niin epäloogisesti kuin vain voi toimia. Aluksi se otti kiellon puomilta kun ei osunut sille, vaikka se oli kyllä ihan selvästi esillä. Puomin jälkeen tuli ihan hyvääkin suoritusta kunnes se kääntyi putkeltä täysin epäloogisesti väärään suntaan kun voisi olettaa. Ei siis sille puolelle, mistä olin sen putkeen laittanut. No, sitten vaan tilannetta pelastamaan, ettei se menisi putkeen uudelleen vaan kepeille. Jouduin hakemaan sen kauempaa kuin suunnittelin ja kepeille meno meni sitten aivan pipariksi ja moneen kertaan. Sen räpellyksen jälkeen olikin parempi ottaa vaan suunta maaliin.
Toisen rata meni tosi hyvin ja mallikkaasti paitsi, että Mai, joka edellisellä radalla ei osunut esteille millään, sinkosikin aivan yllättäen puomille. Joo, olihan se linjalla, mutta kaukana. Eikö se ole vielä oppinut, että kisoissa maksimiesteväli on 6 m? Etutassut kävi siis puomilla ja taas tuomari sai ristiä kätensä.
Kolmas rata meni pipariksi puolestaan ohjaajan toimesta. Todella hyvä ja pienin kaarroksin tehty hyppyrata, mutta unohdin katsoa koiraa kun sen kepeiltä ohjasin tai siis jätin ohjaamatta pituudelle ja siten kahden esteen loppusuoralle. Sinne jäi Mai selän taakse, ja koska kätenikin oli alhaalla, se tuli pituuden ohi aivan esteen vierestä. Voi p..... Nolla olis tullut, jos en olis tyrinyt, mutta nyt tulos 5. Parempi sekin kuin HYL, vaikka ei tuolla tuloksella mitään tee.
Oli radoissa kyllä paljon hyvääkin, vaikka nyt on pettynyt ääni kellossa. Mai ei tiputtanut yhtään rimaa ja otti kontaktit aivan niin kuin pitääkin. Ja meni radoissa moni muukin asia nappiin. Lisäksi saimme olla todistamassa Erikan ja Koodin voittoa B-radalla sekä tuplanollan tekoa kun hyppäriltäkin parille tuli 0-tulos. Paljon onnea vielä tätäkin kautta.
Sydännenu oli onnellinen kisoista. |
Kotitokot tehdään meillä nykyään vuorotellen tai kilpailutilanteessa eli kaikki on läsnä kun harjoitellaan. Hännässä roikkuva Onni-kissakin saa touhuta ihan omiaan eikä haittaa mitään. Häiriötreeniä on siis ollut ja kilpailutilanteet auttaa täsmällisyyteen ja nopeuteen. Se saa lelun, joka parhaiten taitaa.
Pieni probleema kuitenkin löytyy. Mai tulee pää normaalisti pystyssä luokse eteeni, töksäyttää nenällä sinne minne ei tartteis tökkiä, istahtaa ja samalla nostaa pään. Pää vois nousta siis vähän aiemmin eikä kosketuskaan taida olla sallittua. Lelu ylös, joo, mutta nyt en palkkaakaan eteentulosta vaan siitä sivulle siirtymisestä. Tää on nyt vaan tän aiheen tehotreeni, mutta vois se silti olla tökkimättä.
Toi sun itseanalyysi on kyllä aivan omaa luokkaansa, nostan hattua!
VastaaPoistaNykyäänhän on analysoitava itseään joka asiassa. Lapset joutuu jo tarhasta tai ainakin alaluokista lähtien analysoimaan ja arvioimaan itseään ja tavoitteitaan.
VastaaPoista