Nollien keruu loppu

Ei meidän agittamisesta tule nyt yhtään mitään. Aina on vaan yritys hyvä 10, 5 tai HYL. Painottaen erityisesti sanaa yritys. Ajattelinkin lopettaa kokonaan yrittämisen ja nollaratojen keruun. Mitä sitä keräämään asioitaa, mitä ei edes tule. Keräilyhän tarkoittaa sitä, että kerättäviä tavaroita tai asioita tulee, mutta kun ei tule, niin paha kerätä. Meidän keräily on nyt ikävien merkintöjen keräilyä tuloslipukkeisiin, joten kerääminen loppukoon. Tästä eteenpäin katsotaan vaan, mitä tulee. Tällä asenteella on ennenkin ne puhtaat radat tullut tehtyä, mutta kun vielä saisi iskostettua päähän.

Olin tänään siis Main kanssa Porvoossa agikisoissa. Kisat pidettiin maneesissa ja tuomarina oli Henri Luomala. Kaksi ensimmäistä rataa oli agilityratoja ja viimeinen hyppyrata. Radat oli tosi kivoja ja maneesin pohjakin odotettua parempi, joten onnistuminen olisi voinut olla mahdollista.

Ensimmäisellä radalla Mai oli ihan kumma. Kolmosluokan koira, mikä toimii niin epäloogisesti kuin vain voi toimia. Aluksi se otti kiellon puomilta kun ei osunut sille, vaikka se oli kyllä ihan selvästi esillä. Puomin jälkeen tuli ihan hyvääkin suoritusta kunnes se kääntyi putkeltä täysin epäloogisesti väärään suntaan kun voisi olettaa. Ei siis sille puolelle, mistä olin sen putkeen laittanut. No, sitten vaan tilannetta pelastamaan, ettei se menisi putkeen uudelleen vaan kepeille. Jouduin hakemaan sen kauempaa kuin suunnittelin ja kepeille meno meni sitten aivan pipariksi ja moneen kertaan. Sen räpellyksen jälkeen olikin parempi ottaa vaan suunta maaliin.

Toisen rata meni tosi hyvin ja mallikkaasti paitsi, että Mai, joka edellisellä radalla ei osunut esteille millään, sinkosikin aivan yllättäen puomille. Joo, olihan se linjalla, mutta kaukana. Eikö se ole vielä oppinut, että kisoissa maksimiesteväli on 6 m? Etutassut kävi siis puomilla ja taas tuomari sai ristiä kätensä.

Kolmas rata meni pipariksi puolestaan ohjaajan toimesta. Todella hyvä ja pienin kaarroksin tehty hyppyrata, mutta unohdin katsoa koiraa kun sen kepeiltä ohjasin tai siis jätin ohjaamatta pituudelle ja siten kahden esteen loppusuoralle. Sinne jäi Mai selän taakse, ja koska kätenikin oli alhaalla, se tuli pituuden ohi aivan esteen vierestä. Voi p..... Nolla olis tullut, jos en olis tyrinyt, mutta nyt tulos 5. Parempi sekin kuin HYL, vaikka ei tuolla tuloksella mitään tee.

Oli radoissa kyllä paljon hyvääkin, vaikka nyt on pettynyt ääni kellossa. Mai ei tiputtanut yhtään rimaa ja otti kontaktit aivan niin kuin pitääkin. Ja meni radoissa moni muukin asia nappiin. Lisäksi saimme olla todistamassa Erikan ja Koodin voittoa B-radalla sekä tuplanollan tekoa kun hyppäriltäkin parille tuli 0-tulos. Paljon onnea vielä tätäkin kautta.

Sydännenu oli onnellinen kisoista.

Ei meillä kuitenkaan ihan huonosti mene, vaikka ei agikisoista puhtaita ratoja irtoakaan. Kotitokot on menneet aivan loistavasti. M-koira on saanut näyttää lapselleen loistavaa esimerkkiä luovutuksissa ja luoksetulojen sivulletuloissa. Ne ovat oleet nimittäin tämän viikonlopun pääasialliset tokoaiheet. Halilla on luovutukset edistyneet huomattavasti kun ajattelee sitä, että aluksi se nappasi pidettävän tunnarikapulan laski päätään ja pakitti äkkiä, jotta saisi sen omistaa. Nyt se nakottaa jo palikka suussa kiltisti irti-käskyä odotellen.

Kotitokot tehdään meillä nykyään vuorotellen tai kilpailutilanteessa eli kaikki on läsnä kun harjoitellaan. Hännässä roikkuva Onni-kissakin saa touhuta ihan omiaan eikä haittaa mitään. Häiriötreeniä on siis ollut ja kilpailutilanteet auttaa täsmällisyyteen ja nopeuteen. Se saa lelun, joka parhaiten taitaa.

Pieni probleema kuitenkin löytyy. Mai tulee pää normaalisti pystyssä luokse eteeni, töksäyttää nenällä sinne minne ei tartteis tökkiä, istahtaa ja samalla nostaa pään. Pää vois nousta siis vähän aiemmin eikä kosketuskaan taida olla sallittua. Lelu ylös, joo, mutta nyt en palkkaakaan eteentulosta vaan siitä sivulle siirtymisestä. Tää on nyt vaan tän aiheen tehotreeni, mutta vois se silti olla tökkimättä.