Olipa hyvä, että lopetettiin nollien kerääminen

Luen nykyään työmatkoilla usein jotain kirjaa. Kolmastoista kertomus tuli loppuun keskiviikkona ja matkahuvitukseksi pääsi torstaiaamusta alkaen Kilpailemisen taito -niminen kirja. Olen jo aiemminkin miettinyt, miten tuo pääkoppani toimii kisatilanteissa, ja hyvässä muistissa on vielä Vappu Alatalon pikapsyykkausluentokin. Nollien keruun lopettaminen oli siis ihan näiltä pohjilta tehty päätös.

Tänään päätös tuotti tulostaan. Kisamatkalle kohti Hyvinkäätä tai itseasiassa Hausjärveä lähdettiin oikein pitkän kaavan mukaan ja ajan kanssa. Tällä kertaa matka taitettiin julkisilla ja oltais loppu matka vielä käveltykin, mutta aika ei ihan siihen riittänyt. Yleisillä meno ei nyt ihan harkittu valinta ollut, vaan kukaan ei vaan ollut täältä päin sinne menossa. Takaisin tultiin kuitenkin Erikan kyydissä, joka kävi Riemun kanssa pyörähtämässä pari rataa. Mutta siis tiesin alusta asti, että matkaan pitää vähän uhrata, jotta Main pahin intopiikki tasoittuisi. Ja niinhän siinä kävi.

Tuomarina meillä oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja järjestäjinä oli Hausjärven Haukut. Kaikki kolme rataa olivat aika suoraviivaisia, mutta tuli niillä virheitäkin. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin, tuntia ennen. Kävelimme vielä pihalla, minä nautin aamiaista ja treenailtiin kaikessa rauhassa lämmittelyesteillä. Ja kannatti. Ensimmäisellä agiradalla Mai teki 0-radan, sijoituksen ollessa 5.  Toisella meinasi myös tulla ratavirheetön rata, mutta viimeinen rima harmillisesti tippui. Eräs ratahenkilö tuli vielä suorituksemme jälkeen kehumaan rataamme ja kertomaan, että loppusuoralla käteni oli laskenut. Huomasin, että Mai katsoi minua viimeisellä esteellä, mutta käden tippumista en huomannut. Oli siis todella kiva kuulla, mistä riman tippuminen luultavimmin johtui. Toiselta radalta siis tulos 5.

Kolmas rata oli hyppyrata. Siinä olikin varsinainen juoksurata. Piti juosta niin kovasti, että piti kesken rataantutustumisajan rynnätä oikein pissillekin, ettei tapahtuisi vahinkoa radalla. Rata oli aika suoraviivainen, mutta kämmipaikat löytyi siitäkin. Psyyke vaan taas nollille ja keskittymään, että vielä olisi onnistumisen mahdollisuudet. Ja hitskit, me onnistuttiin tekemään toinen 0-rata. Sijoitus tällä radalla oli kohdallamme toinen, mutta koska ensimmäinen ei sertiä voinut vastaanottaa, se siirtyi meille. Mailla on nyt SERTI-H. Valiokello lähti siis tikittämään hyppäripuolella.

Tulokset tulevat jossain vaiheessa seuran tulossivulle.