Survivor

Viime päivinä Hali on osoittanut olevansa selviytyjä ainakin ruoan hankinnan suhteen. Meillä on jo pidempään ollut ongelmana kodin lähialueiden lintujen ruokintapaikat, mistä syystä H:ta ei voi pitää vapaana kodin lähettyvillä.

Eilen kävelin koirien kanssa agihallille kouluttamaan kun niin kaunis sääkin oli. Ajattelin lähteä kävellen kotiin saman tien, mutta Bianca olikin tullut paikalle jo aiemmin. Otimme alkulämmittelyä kotimatkalle ensin Biancan ja Linan kanssa. Leikki maittoi taas erityisesti sisaruksille kunnes vastaan tuli lintujen ruokintapaikka. Tätä ruokintapaikkaa en ollut huomannut aiemmin. Kävin ajamassa koirani pois paikalta ja jatkettiin matkaa. Hali oli kuitenkin toista mieltä asiasta ja palasi paikalle. Tästä sitten vähän ikävämpi palautus kun vein sen pannasta pidellen kauemmas. Ajattelin, että tämä ajaisi asiaa paremmin kuin remmiin laitto, missä kuitenkin saa kulkea vapaammin. Vapauden H:lle annettuani kaivoin hupusta wuban ja heittelin sitä koirille, että unohtuisi tuo aiempi. Leikin lopuksi vieskelin vielä omia nameja etsittäväksi hangelle. Sitten vielä vähän leikkiä kunnes Linan ja Biancan piti lähteä agitreeneihinsä, ja meidän kotiin.

Hetken päästä taas eteenpäin kulkiessamme H lähti. Saamarin elukka haistoi taas syötävää eikä ollut ihan lähellä. Paikalle saapuessani kävin ärähtämässä sille taas oikein kunnolla, mistä H oli sitä mieltä, että minä olen aivan kamala. Varmasti olinkin, mutta ei siihen kyllä hyväkään tepsi. Ihan sama, onko minulla nameja tai iloinen kutsu, kun neiti on saanut syötävän vainun nokkaansa. Eikä myöskään haittaa, vaikka olisin mennyt piiloon sen tehtyä omia ekskursioitaan. Se on nyt ollut selvästi sitä mieltä, että on täysin kykenevä huolehtimaan omasta ruokinnastaan. Se vielä viimeisen tilanteen jälkeen mietti, että kävisköhän katsomassa vielä sen edellisen paikan. Onneksi korvista jokin piuha johti vielä aivoihin ja Hali perui suunnitelmansa ja päätti tulla syömään minun namejani ja ottamaan iloisia halauksia vastaan. Loppu kotimatka meni ihan kivasti, mutta on sillä kuitenkin koko ajan sellainen vire päällä, että vois vaikka pärjätäkin itsenäisenä paremmin.

Hali on kyllä varsinainen mysteeri. Toisinaan se on aika pehmeä, mutta kun se on päättänyt jotain, ei sen mieltä saa muuttumaan oikein millään. Ruoka on ehdottomasti yksi asia, mutta mielen muuttaminen on hankalaa silloinkin kun se on esim. päättänyt kouluttaa lenkillä jumittavaa Pinjaa. Se on nimittäin näissä tilanteissa ihan liiankin tosissaan niin kuin on silloinkin kun suuttuu toiselle satuttamisesta. Tänään se suuttui ensimmäistä kertaa oikein kunnolla Maille kun taisi vähän sattua leikin tiimellyksessä. Lina sai kuulla myös eilen tästä ehdottomasta laista olla satuttamatta Halia.

Nämä edellä kuvaamani piirteet on jotenkin vain voimistuneet viime aikoina, mutta tähän taisi selvitä syy tänään. Hali aloitti lähes tasan puoli vuotta ensimmäisen juoksunsa jälkeen toisen juoksunsa. Toimii siis Main tapaan kuin kello näissä asioissa. Halin hormonit ovat tainneet pitää huolta siitä, että pikkuisen elimistö olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa lisääntymistä varten, vaikka ei tuokaan taida vielä sen kummemmin noita juoksujaan ymmärtää.