Hannan paimenet: Kaikenlaista pientä puuhastelua

Kesää pukkaa kovaa vauhtia, ja kellotkin siirretään kesäaikaan jo viikon päästä. Kesäaika tietää täyteen buukattuja viikonloppuja ja metsälajien alkamista. Nyt onkin siis hyvä aika pohjustaa noita nenähommia ja luovutuksia. Kotona ollaaan tehty luovutuksia, mitkä sujuu Mailla tosi hyvin, mutta Hali tarvitsee vielä toistoja.

Alkuviikosta aloitin iltapuhteena tarkkuusetsinnän ilmaisun opettamista. Haluaisin, että koira ilmaisee pienen esineen menemällä makaamaan niin, että esine jää etutassujen väliin. Lisäksi koira saisi nenällä osoittaa esinettä, että varmasti löydän nopeasti sen. Tässä lajissa Hali toimi esimerkkinä Maille, koska nenäkosketus on sille tosi helppo juttu. Mai ei kuitenkaan aivan ole sisäistänyt tätä ilmaisutapaa, se kun on muissa etsinnöissä aina ottanut esineen suuhun ja tuonut sen minulle. Parina iltana olemme kotona tehneet tätä, mutta se on enemmäkin mennyt varsinkin M:n kohdalla käskytyksen kuin oivalluksen kautta. Käskysanasta kiitos Maridalle, se on PENNI.

Keskiviikkona agitreeneistä palatessa meillä oli juna-asemalla odotusaikaa 10 min. Tämä aika kannatti hyödyntää kun oli namukkaakin vielä jäljellä. Laitoin salassa hiekkaiselle asfaltille euron kolikon ja sitä sitten etsittiin. Mai löytää kyllä rahan, mutta se nopeasti tassulla kääntää rahaa niin, että saa sen suuhunsa. Pariin kertaan en ehtinytkään neuvomaan ajoissa ja se ehti rahan poimia suuhunsa. Se on niin suloinen tarjotessaan etuhampaiden välissä olevaa rahaa minulle. Mietinkin sitten, että ilmaisun opetustapa pitää muuttaa oivaltavaan suuntaan tai sitten hyväksyn Mailta tuonnin. Kotona tarkistin vielä sääntökirjasta ja vielä Miimiltäkin, että saako pienen esineen tuoda. Saa ja Mai ottaa ainakin rahan varovasti etuhampaiden väliin, joten voipi olla, että sillä mennään.

Niistä agitreeneistä vielä vähän. Pääsimme harjoittelemaan naapurivuorolaisten radalle ja taas opittiin uutta. Parit kohdat tehtiin tuplapersjätöllä ja hyvin toimi. Siinä vaan keikuteltiin molempia kannikoita koiralle ja sillä saatiin se ohittamaan väärä tyrkkyeste ja etumatkankin sain vielä pidettyä. Ihan huisi ohjaustapa, testattu kuulemma todella monella koiralla ja kyseisessä kohdassa on ainoa varmasti toimiva ohjaustapa. Kivaa, koska mulla on nyt meidän harjoituksissa teemana tyrkkyesteet ja etumatka ohjaajalle.

Me ei oltu vuorossa kuin vasta viimeisenä, joten harjoittelimme korkeilla rimoilla varsinkin keppikulmia ja vähän muutakin. Aktivoiduttuemme toisella hallinpuoliskolla kuulin, että edellisen ryhmän harjoittelija on hävittänyt auton avaimensa jäähdyttelylenkillään. Ainoa etsijä paikalla oli Mai, joten ennen harjoitusradalle menoa sitten avainta etsimään. Avain oli tippunut suht' lyhyelle tienpätkälle tai sitten hallin lätäkköiseen ja lumiseen pihaan. Kuljimme molemmat pätkät pariin kertaan, mutta avainta ei löytynyt. Uskon, että M avasi nenänsä, vaikka etsintä ei sopinutkaan otollisimpaan nenäaikaan. Avaimen sijasta M löysi yhden repun ja yhden suklaapatukan paperin. Epäonnistuneen etsinnän jälkeen olikin sitten hyvä tehdä löytöjä järjestetysti vaikka sitten tarkkuusetsinnän merkeissä. Myyrmäen asemalta vielä kotiin palatessamme jätin uponneeseen jalanjälkeen hanskani ja Mai sai tehdä pudotetun noudon.

Perjantaina Mai pääsi vielä ilmaisutreeneihin. Lupasin auttaa naapurilabran Minnaa ilmaisun opettamisessa hakua varten. Mai sai tehdä ensin malliksi oman esityksensä kiintorullallaan. Nyt se ottaa rullan ihan itsenäisesti suuhun ilman apuja. Kentällä huomasin myös, että se ottaa rullaan vähän ennen kuin on ukon vieressä. Toisaaltahan kyseessä oli näkölöytö, mutta tähän asiaan pitää kuitenkin kiinnittää huomiota. Se meni kyllä haistamaan ukon ihan vierestä, vaikka sillä jo rulla olikin. Lisäksi M kokeili, jos voisi vaikka vähän oikaista luovutuksessa. Höpö, höpö, näytölle ei ole asiaa kuin vain kunnollisesta ilmaisusta. Se on semmoinen kettu, että heti alkaa oikominen, jos vähänkin vain antaisi löysiä.

Loppuun vielä muutama otos nuorisosta, jotka pistää leikeissään kämpää mullin mallin.