Kiva kun tällä kertaa lähes kaikki aussiet olivat uusia tuttavuuksia ainakin paimenessa. Kaikkiaan koiria oli paimentamassa 10, mutta seuralaiset mukaan laskettuna enemmän. Päivä oli kiinnostanut myös kuuntelijoita, joten ihmisiäkin löytyi paikalta enemmän kuin 10.
Minä aloitin paimennuksen puolikuulla, mikä ei "liimalampaiden" kanssa onnistunut aivan suunnitellusti. Kun häntä oli Mailla edes hitusen laskenut, jatkoimme kuljetuksella. Annoin sen kulkea koko ajan kun ajattelin pysähtymisten olevan taas jankutusten takana. Halusin myös, että se saisi itse lukea lampaiden auvoituksia. Kouluttajamme Pete oli kuitenkin sitä mieltä, että pysäytysten kanssa olisi ollut parempi.
Toisella kierroksella otin sitten mukaan pysäytykset. Pari kertaa kävin ärähtämässä kun pysähtyminen oli lipuva hidastus eikä todellakaan mikään paikalla pysyvä seisominen. Ärähdys ja vaatimus ja himpskatti, Mai rupesi pysähtymään oikein istumisen kanssa. Hyvä tyttö :-) On paljon mukavampaa paimentaa yhdessä kun voi kehua koiraansa "mäkätyksen" sijaan. Lopuksi teimme vielä poispäinajon yritelmiä, koska johonkin väliin sekin oli vielä tungettava. Enimmät ongelmat oli kun pyysin Maita kääntymään oikealle itse ollessani samalla puolella. Meidän sivulletuloharjoitukset olivat syynä, että Mai tulkitsi, että jalkaan pitää jäädä. Kokonaisuutena olin kovin ylpeä koirastani.
Kolmannessa harjoituksessa halusin harjoitella rauhallista häkistä ottoa niin, että palkinnoksi oikeasta suorituksesta Mai saisi kuljetuksen. Tulevien haasteiden vuoksi halusin laittaa koiran häkkiin lampaita hakemaan. Lopuksi kuljetusta ja häkitysharjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti