Saunomista hakumetsässä

Sunnuntaina osallistuimme Hiiden Haukkujen kesäleirille Lopella urheiluilmailuopiston Räyskälän leirikeskuksessa. Ostin hakupaiken hakuryhmämme Miialta hänen estyneen osallistumisen vuoksi. Olisin voinut osallistua leirille koko viikonlopuksi, mutta lauantain agilitykisojen vuoksi menimme vain sunnuntaiksi. Lauantain ja sunnuntain välisen yön ukkosmyräkän vuoksi olikin hyvä, että olimme kotona. Pinja otti vähän häiriötä ukkosesta, mutta laitoin yöllä vain ikkunan kiinni ja jatkoimme unia.

Aamulla lähdimme noin klo 7 matkaan ja ilma oli jo tuolloin kostea ja kuuma. Kauhulla odotin hakumetsän olosuhteita, mutta mentävähän se oli kun oli kerran paikka ostettu. Kouluttajana haussa kesäleirillä oli Reija Nieminen.

Aamupalan ja pienehkön lenkin jälkeen oli metsän vuoro. Metsässä oli todella kuumaa ja kosteaa eikä tuulenvirettä ollut juurikaan. Paras varustus olisi varmasti ollut uimapuku, mutta piiloutumisen ja metsän ötököiden vuoksi oli päälle puettava kosteutta hylkivä asustus. Massiivinen hikoilu oli siis taattu eikä sitä helpottanut yhtään se, että hakumetsän maasto nousi molemmin puolin keskilinjaa ylös rinteeseen. Kyllähän tuosta itse vielä jotenkin selvisi, mutta koirien puolesta harmitti. Main piti urheilla tuossa säässä, mutta Pinja ja Halikin saivat tuta lämmön auton takakontissa.

Main ongelmaksi esitin alun esitiedoissa pistot eli varsinkaan ensimmäinen ei ole yleensä suora, vaikkakin toiselle korjaa. Reija ehdotti alun keskustelussa Maille alkuun pakenevia maalimiehiä rutiiniin. Eli ensin esittely tuomarille, tuomarin ohitus, 90 asteen kulma ja pakenevan katsominen. Tämän jälkeen takaisin uuteen esittelyyn tuomarille ja sitten samalla kaavalla, mutta katselun sijaan tulee lähetys. Alun suunnitelmasta huolimatta ensimmäinen maalimies oli oikealla ilman pakenemisvaihetta.

Nyt kun ryhmä oli iso, pääsin lämmittelemään ja virittelemään Maita ajoissa. Nyt samalla tuli hyvä tilaisuus harjoitella oman vuoron odotusta oikein ajan kanssa. Vähänhän se oli malttamaton, mutta pääasiassa odottaminen sujui ihan hyvin. Tuomariesittelyssä juttelimme Reijan kanssa ilman kättelyä ja sain kehotteeksi harjoitella erilaisia. Meidän ryhmässähän yleensä on kättely ja tuomarin radan esittely.

Tuomarin ohituksen jälkeen lähetin Main oikealle, missä odotti etukulmassa umpipiilossa maalimies. Mai lähti aivan suoraan metsään ja taisi mennä viivotinsuoraan ihan loppuun asti. Ei siis päästy esittelemään ongelmaamme, vaikka maastokin oli sellainen, että siinä koiran pisto todella helposti vinoutuu. Suoraan meni ja rullan kanssa tuli aika laajalla etenemällä ja näytölle lähti vielä laajemmalla kaarella. Siinä tulikin sitten samalla katsastettua oikea puoli puoleenväliin saakka.

Näytöllä kysyin rullan otosta kun kyseisessä umpparissa hajuraot olivat ylhäällä. Mai oli kuulemma pyörinyt ja tarkastanut hyvin tarkkaan piiloa, minkä jälkeen oli napannut rullaan. Hyvä tyttö! Näytölläkin Mai käyttäytyi tapansa mukaan kiltisti ja tottelevaisesti. Ja sitten takaisin meno matkalla palasimme vielä hitusen laajemmalla kaarella kuin menomatkalla. Olisin mennyt suoraan radan alkuun tuolta, mutta jälkien vuoksi toivottiin etenemää. No, etenemä tuli.

Vasemmalle puolelle Mai lähti myös hyvin, ei aivan viivasuoraan, mutta kiitettävästi siltikin. Se oli tyhjä, minkä jälkeen oli vuorossa oikea puoli. Siinä ongelmana oli se, että Mai oli jo katsastanut puolet alueesta. Yritin kuitenkin sen sinne lähettää alueelle, mistä se oli vienyt minut näytölle. Olisin toki voinut laittaa vasemmallekin toiseen kertaan, mutta siellä rupesi lähelle tulemaan jo maalimies.

Mai oli siis käynyt jo alueella ja kuumuudenkin vuoksi se ajatteli, että ei todellakaan juokse yhtään ylimääräistä. Ei lähtenyt, ei todellakaan, ihan vaan kaksi metriä. "Ymmärrätkö, että turha mun on mennä". No ymmärränhän minä, mutta kun näin tuli suunniteltua. Ihan turha Maita oli oikealle enää yrittää, joten vasemmalle ryteikköön vaan. Siellä se sai jo mennessään selvästi hajun maalimiehestä, joten pistosta ei tullut suora vaan kaarre suoraan maalimiehelle. Maalimieheltä se tuli taas hyvällä etenemällä, ihmetteli lähellä keskilinjaa hetken ja lähti tuomaan rullaa sitten minulle päin. Noin metriä ennen rulla tippui. Voi kökkö, tyhmä minä en varmasti huomannut ilmaisua.

Koirani tuntien en hyväksy tuollaista ilmaisua, vaikka tiedänkin, että se johtui edellisistä lähetyksistä ja kuumuudesta. Silti linja oli nyt tämä ja jatkoimme rataa. Olimme kuitenkin sellaisessa pattitilanteessa, että oikealle ei voinut lähettä, koska sinne se ei lähde ja toinen vaihtoehto oli lähettää takaisin samalle maalimiehelle. Reija oli sitä mieltä, että painetilanteen vuoksi olisin voinut hyväksyä ilmaisun, mutta tiedän kuitenkin, että siinä tapauksessa olisin saanut massiivisen ongelman seuraaviin treeneihin.

Teimme kuitenkin niin, että väliin otettiin lyhyelle matkalle pakeneva ja ilmaisu kunnolla, minkä jälkeen se pääsi hakemaan uudelleen rullaan jo käydyltä maalimieheltä. Näin pääsin taas eteenpäin radalla ja nyt Mai lähti jo paremmin avoivemmalle oikealle puolelle. Pisto ei ollut mikään maan mainioin, mutta tuulenvire taisi kertoa, että ei siellä ketään ole kuitenkaan. Sitten vielä vasemmalle, mistä löytyi ryteikköisen kuusimetsän takaa maalimies. Nyt ilmaisu oli hyvä ja annoin sen lähteä edeltä mäkeä kiipeämään maalimiehen luo.

Aikamoinen rääkki oli Maille tuo treeni jo kaamean hakuilman vuoksikin. Palkaksi se olisi ansainnut nakkien ja "Mai-pallon" lisäksi vielä uinnin viileässä järvessä, mutta viimeisen se sai vasta treenien jälkeen.

Treenien lopuksi Reija kävi vielä läpi kaikkien treenit ja saimme kaavakkeet suorituksistamme jatkoneuvojen kera. Meidän kaavakkeemme oli seuraavankaltainen:

Henkilöetsintä, teknisen osaamisen arviointi
Ilmo tuomarille: Hyvä! Tee erilaisia.
Lähetys: Hyvä!
Suora pisto: Eka oli loistava!
Eteenpäin kääntyminen: Kehu juuri sillä hetkellä kun koira kääntyy eteenpäin.
Suora luoksetulo: Hyvä!
Vastaanotto: Hyvä!
Ilmaisu avo- ja umpipiilo: Ei tekstiä, mutta hyväthän ne oli yhtä virheettä lukuunottamatta. Tämä oli ensimmäinen ja ainutkertainen, joten ei vielä huolenaihe.
Hallinta: Ei tekstiä, mutta saimme tästä suullisesti kehua.
Seuraaminen: Ei tekstiä, mutta taisi se mennä ihan hyvin.

Henkilöetsintä, tunnetilan ja käytöksen arviointi
Käytös ohjaajan kanssa: Hyvä!
Käytös maalimiehen luona: Ei tekstiä, mutta hyvinhän Mai maalimiehillä käyttäytyy.
Ilo ja intohimo: Ohjaajalta toivotaan tremppienergiaa ja pelisilmää.
Motivaatio: Hieno kun ohjaaja kannustaa (vaikka vain ajatuksissa)
Yhteistyö: Hyvä!

Saamamme palaute oli siis hyvin positiivinen, vaikka harjoitus ei mennytkään kovin hyvin. Tiedänhän minä, että hyvin sillä menee kun vielä voisin itse vähän paremmin vapautua. Vielä kesän alun treeneissä Mai hörhöili eikä tullut lähetystilanteisiin kunnolla ja nyt kun se tulee, en pääse tiukistelusta eroon. Olenkin tässä ajatellut, että voisin riemuita ja kannustaa enemmän ja katsoa meneekö homma taas hörhöilyksi. Ensi kerralle suunnittelinkin kisanomaista rataa palkkojen kanssa.

Ruokailun jälkeen meille ei ollut enää varsinaisesti treeniä, mutta Reija lupasi ystävällisesti vielä katsoa tottista muutaman halukkaan kanssa. En ollut tottista suunnitellut omalle kohdalle, mutta seuraamisestakin sain vinkkiä omiin harjoituksiin varsinkin vireen nostatuksen osalta. Leikkimistä, minkä jälkeen lelun saalistusta ja ennen kuin koira saa lelun kiinni annetaan käsky. Siitä sitten suoraan liikkeeseen ja palkan piilotus tuona aikana. Bokserin kanssa virettä nostatettiin haukulla, mutta siitä ei ollut meille varsinaista hyötyä.

Lopuksi vielä sain kuulla, että tarjolla olisi ampumista halukkaille. Joo, sitä meillä. Koirat saivat autoon kuulla Reijan Aralle ampumiset, mutta sitten otin vielä Main kentälle. Seuruutiin sitä suoralla, minä aikana ammuttiin kaksi kertaa. Maille ei ole ammuttu luonnetestin jälkeen, joten tätä pitää saada kiireesti harjoiteltua. Ensimmäisestä pamauksesta Mai otti kontaktin katsella "etkö kuullut tuota" ja vähän innostuikin. Toisen pamauksen aikana seuraamiskohta oli jo vähän edistyksellinen, mutta seuraamistahan me ei nyt harjoiteltu. Toinen paukku siis nostatti vähän Maita lisää, mutta seuruutin sitä vielä pienen matkan, minkä jälkeen leikittiin. Mai olisi halunnut mennä katsomaan äänilähdettä, mutta leikitin vain. Ei mennä katselemaan yhtään mitään. Jatkuuhan tottiksessakin liikkeet vielä pitkälti ampumisten jälkeen.