Lomaa odotellessa

Onneksi tokovuoro pyörii kesälläkin, vaikka hetken kentälle mentyäni mietin, että saanko treenata ihan yksin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut kun suunnitelmissa oli häiriölliset pitkät paikkamakuut. Ensimmäisenä oli vuorossa Mai, koska se ei ole ihan niin hyvä odottaja kuin tyttärensä. Mai aloitti tottistelunsa paikkamakuulla Veeran ja Wilman treenatessa omien koiriensa kanssa. Ei haitannut, vaikka lelut lenteli sekä kehut ja käskyt raikuivat. Mun muru vaan makasi, vaikkakin otti rennon lonkka-asentonsa. Se ei minua haittaa kun tärkeintä on varma paikkamakuu eikä se, että saisiko se tokopuolelta täydelliset pisteet makuusta innokkaassa makuuasennossa. Palkaksi varmasta makuusta Mai sai annosrasiallisen kissanpateeta.

Paikkamakuulla aloitus osoittautui hyväksi, koska sen jälkeen alun agilitymoodi vaihtui innokkaaksi tottismoodiksi. Siihen olikin hyvä ottaa päälle seuraamista pieni vinkuva "tottissammakko" kainalossa. Mai ei sitä aluksi tietenkään tiennyt, mutta hyvän seuraamisen päätteeksi tiesi. Pieni vinkusammakko on hyvä kun sen saa vaivihkaa laitettua kainaloon ja palkkana se on mitä mainioin. Eihän se Mai jaksa ihan taukoamatta kontaktia pitää kun se haluaa välillä katsoa, mihin ollaan menossa, mutta edelleenkin olen äärettömän tyytyväinen oikean kohdan pidosta. Palkka napsahtaa kuitenkin aina vain kontaktista. Lisäksi kävelyvauhdillani on ratkaiseva osuus kontaktin pidossa eli reipasta menoa vaan, niin hyvin menee.

Lisäksi teimme kaikki jättävät ja istumisen muutamaankin kertaan kun se on se ehdottomasti vaikein. Lisäksi vielä luoksetulo maasta ja tasamaanoutoa. Nouto sujuu hyvin, joten seuraavalla kerralla harjoittelemme sitä, että heiton aikana pitää pysyä hievahtamatta vieressä. Nyt olen antanut sen intoutua vähän enemmän varsinkin hyppynoutojen yhteydessä. Nyt kuitenkin nouto muutamaan kertaan, koska ensimmäisellä kerralla Mai ei tullut aivan ihanteellisen lähelle.

Main treenailujen jälkeen vuorossa oli Hali. Pikkuneiti sai aloittaa myös paikkamakuulla. Sen ei kuitenkaan tarvinnut aivan niin pitkään maata kuin Main. Kerran kävin sitä välipalkaten suoristamassa kun se otti aivan ihmeellisen makuuasennon. Se oli sellaisella ihmeellisella mutkalla, että luulisi olevan paha maata. Venkula mikä venkula myös paikkamakuussa.

Paikkamakuun jälkeen myös Hali harjoitteli seuraamista, mutta lyhyemmissä pätkissä ja namipalkalla. Lisäksi harjoittelimme kääntymisiä penehköillä neliöillä, missä tärkeää oli takapäänkäyttö. Neliötä tehdessä meni oma pää ihan pyörälle, mutta ainakin kääntymiset rupesivat sujumaan hyvin ja erityisesti takaapäänkäytöstä tuli möys liikkeessä kiitettävää. Toki namut olivat koko ajan käsillä, mutta niinhän se tässä vaiheessa pitääkin olla.

Seuruuasioiden jälkeen oli vuorossa luoksetulon eteentulovaihetta heijastimen kanssa. Olipa hyvä juttu meille kun nyt Hali tulee suoraan eteen sivuiltakin. Olen vahvistanut tätä pari kertaa kotonakin, mutta näin nopeisiin tuloksiin en ollut varautunut. Nyt sitten tokotreeneissä luoksetuloa vähän pidemmältäkin ja toimii, mutta juoksuvauhdissa olisi parannettavaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään huolenaihe, koska tunnenhan jo koirani. Se ajattelee ensin ja tekee rauhallisemmin, mutta tiedon kanssa ottaa vaudin mukaan.

Pikku-H sai myös noutaa (Halin pravuuri liike, millä voitais mennä elvistelemään avoimeen luokkaan kaukojen kanssa). Pariin kertaan siis nouto tehtiin 650 g kapulalla ja yritin palkata nyt Haliakin pitämisestä. Halilla varsinainen tuonti on todella hyvällä tolalla, koska se hakee suurella innolla ja tuo todella lähelle. Kotonakin tänään se toi melkein kaikki lattialle levittämänsä sukkani heti pyynnostä ja täydellisesti luovuttaen. Melkein johtui siitä, että myös Mai halusi osan palkoista.

Asioita voisi harjoitella pari asiaa kerrallaan, mutta kun en viitsisi hinkata asioita tottelevaisuuspuolella ja kuitenkin haluaa käyttää kaiken mahdollisen ajan. Hali sai siis tehdä vielä alokasluokan tokohyppyä. Seisomiseen asti menee hyvin. Pari sekuntia se miettii aita-käskyn saatuaan ja hyppää sitten, kääntyy ja pysähtyy käskystä. Hali on ymmärtänyt asian niin, että sen pitää katsoa minua hypyn yli, joten ottaa vaikka sivuaskeleen, että voi seisoessaan katsoa minua. -  Joo, olen palkannut sen hypyn yli.

Halin jälkeen otin vielä Main kentälle. Aluksi harjoittelimme odottelua, minkä jälkeen "tuomarin" kättely, seuraamisen aloitus ja palkka. Mai sai tehdä vielä palkkakierrostaan vähän aikaa kun sovittiin yllättävästä jatkoharjoituksesta. Huomasin kun Veera ja Wilma harjoittelivat valkoisen paimenkoira Riston kanssa maahanmenoja leluhetsauksessa. Ja sitähän piti kokeilla, vaikka Mai ei osaa vielä hyvin huutoni kanssa mennä maahan kaukana. Ei mennyt hyvin vaan Mai pysähtyi ja istui, mutta tätä tehdään edottomasti ensi kerralla kun huuto-maahan sujuu.

Tiistaina oli vuorossa jälleen hakutreenit. Pistojen suoruus on enää huolenaiheeni tulevaa koetta silmällä pitäen, joten luvassa oli kuusi maalimiestä suoran päässä. Aluksi oli tuttuun tapaan "tuomarin" kättely ja sitten radalle. Keskityin aluksi niin kovin koiraani, että suuntasin vain merkin viereen ja lähetin. Meillä oli porrastettu etulinja enkä muistanut yhtään siinä vaiheessa, että lähetän sitä merkin sijainnin vuoksi väärälle puolelle. No, eihän Mai lähtenyt suoraan sivulinjalle ennen kuin kolmannella lähetyksellä ja sieltähän maalimies löytyi. Olimme sopineet, että ensimmäinen ja neljäs maalimies ei palkkaa, mutta mehän menimme nyt toiselle. Voi jestas, että taas kirosin itseäni. Miksi ihmeessä pitää pilata koiran treeni? Maalimies oli kuitenkin varautunut palkkaukseen, joten palkat murulle ja jatkamaan. Vähän lohdutti kun en ollut ainoa tumpelo radalla kun ratamestarikaan ei juuri radan oman koiran kanssa tehneenä ja radan suunnitelleena muistanut, että miten se alkoi. Sattuuhan näitä, mutta harmittaaa Main puolesta.

Toinen eli ensimmäiseksi suunniteltu maalimies löytyi suoran piston päästä ja näytölle menin taas liinan päässä roikkuen. Ahkera ja antaumuksellinen Mai jaksoi vetää emäntänsä perille, vaikka parissa kohtaa pienet puutkin kaatuivat aiheuttaen pienoista jarrutusta matkaan. Tämä maalimies oli nyt sitten palkaton. Vähän Mai nyt kyseli palkkojen perään, mutta lähti kiltisti jatkamaan toisella puolella liikkuvaa maalimiestä.

Alun möhläyksen vuoksi väliin tuli sitten tyhjä jo lähes tutkitulle alueelle, mutta irtosi ja takaisin kutsuin aika pian. Seuraava ei mennyt kerrasta, mutta sitä seuraavat kylläkin. Ihan viivottimella Mai ei mennyt ainakaan viimeiselle eli kuudennelle, mutta lähtö oli jopa parempi kuin lähetykseni. Melkein kaikille maalimiehille menin liinan perässä, mikä aihautti sen, että Mai alkoi ennakoimaan sivulle tuloa, mutta vasta maalimiehen uudelleen tarkastettuaan. Tämä ei ole koetta ajatellen mikään ongelma, mutta kerran maalimiehen piti muistuttaa maahanmenosta palkan saamiseksi. Tällöin siis palkkaus oli ruora ilman hallintaa.

Keskiviikkona hyödynsimme agiaikaamme, vaikka varsinaisia treenejä ei ollutkaan. Mai sai tehdä rataa parilla variaatiolla, ja erityisesti kontaktiesteet oli kisoja ajatellen syynissä. Hali sai puolestaan tehdä myös pikkuisen rataa sekä harjoitella pujottelua. Ratapuoliskollamme oli vain kuuden kepin -pujottelu keskellä kenttää, joten sillä mentiin ja ilman verkkoja. Toiselta puolelta eli minun vasemmalta Hali osaa pujotella ajatuksen kanssa hyvin, mutta toinen on ihan utopiaa. Apua, ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, että on huono ja hyvä puoli.

Torstaina vuorossa oli viesti sekä tottis. Vietimetsän olimme valinneet jo aiemmin viikolla Luukista (Espoossa oleva ulkoilualue), mutta juuri aloittaessamme kuulimme, että valitsemassamme metsä kuhisee käärmeitä. Ei siis sinne, mutta lähelle kuitenkin. Parkki ja metsä löytyi aika pian, joten ei kun menoksi. Olin taas etenevä ja metsä vaikutti kartankin perusteella oikein hyvältä pitkään ensimmäiseen etappiin. Hyvää metsää, mutta mites ollakaan reilun 400 metrin päästä olin taas ryteikössä kallion kupeessa ja tie takanani. Tästä lähti ensimmäinen etappi ja toiselle etenin vain noin 50 m eteenpäin tien yli mäen päälle.

Hali lähti ensin, koska sillä saatiin aiemmin korjattua sen palaaminen. Nyt kuitenkin se palasi takaisin, mutta kerran mene-käsky riitti uuteen lähtöön. Lina huusi kuin syötävä, mutta jos jotain hyvää siitä haluaa hakea, niin siitä huudosta on helppo miettiä suuntaa sekä etäisyyttä. Lähdöt odotteluineen on kuitenkin molemmilla todella hyvät vaikka olemme lisänneet niihin radiopuhelimitse tapahtuvan ajanlaskun aika-käskyn kanssa.

Vähän ennen Halin lähetystä läheisellä tiellä meni hevonen. Ei haitannut, mutta edettyäni Halin lähdettyä takaisin kuulin jälleen kavion kapsetta. Katsoin mäki-paikaltani tien ylitystä ja annoin lyhyen äänivinkin kun hevonen oli niin lähellä. Hali otti heti vinkistä vaarin ja jäljesti luokseni. Hyvä, koska nyt hevonen tuli sitä ylitettävää mökkitietä pitkin eikä sitä autotietä, mikä oli vähän kauempana ja mitä se aiemmin meni.

Lina puolestaan tuli hepan jälkeen. Sillekin annoin lähellä olevalla tiellä vinkin, koska en halunnut ottaa riskiä autotiestä ja perille löyti leikiten. Lopuksi vielä takaisin Biancan luo ja siihen loppui tällä kertaa viesti, koska etenemismahdollisuuteni oli käytetty sekä ilmakin oli aika painostava.

Naperoiden viestin jälkeen Mai pääsi Luukin tottiskentälle. Aluksi tein seuraamisen ja jättävien sekä luoksetulon kanssa jälkeä eteenlähetystä varten. Aluksi vuorossa oli pitkä seuraaminen. Meni aikas kivasti ja ainakin hyvällä paikalla ja palkkasin kainalon alta vinkusammakolla. Samalla kun vapautin Main huomasin, että jos olisin puolikin metriä seuruuttanut lisää, Mai olisi tallonut maassa nököttävän konnan. Ällöttävä nyrkin kokoinen ruskea konna nökötti vaan paikallaan eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen. Ihan sama, ei se ainkaan ole vaarallinen kuten käärmeet. Seuraavaksi otin seuraamisen takaisin samoin rituaalein ja sitten takaisin päin jättävällä istumisella. Nyt Mai istui kerrasta, mutta jatkoin kuitenkin pidemmälle hajustuksen takia. Kävellessäni havahduin kun jokin kopsahti jalkaani ja katsoin taakseni. Ei ole totta, se konna on siinä vieläkin. Takaisin tullessani osasin sentään jo varoa jääräpäätä ja palkkasin koirani. Nyt istuminen jäi viiveelliselle palkalle, joten otin sen vielä uudelleen konnaa kohden, mutta nyt Mai jo tarjosi maahanmenoa. Ei siis pitäisi ottaa toista kertaa onnistunutta suoritusta. Kolmannella toistolla istuminen jo sujui ja siitä heti palkka aivan konnan edessä. Ihme otus, väistäisi jo, koska minä en ainakaan voi enää suoraani siirtää.

Jälkivanan teon jälkeen vuorossa oli hyppynouto. Nyt hyppy menee jo lupaavasti ja kolmannella toistolla Biancan vähäinen apu riitti takaisin hyppyyn kapulan kanssa. Mai on selvästi muuttanut hyppytekniikkaansa kunhan vielä saadaan sille selväksi tuo takaisinhyppy. Lihapulla tuli palkaksi jokaisesta menohypystä sekä paluuhypystä kapulan kanssa ja lopuksi vielä röhköpossu.

Main leikkiessä lelulla oli Biancalla tehtävänä viedä iso pallo eteenlähetyksen päähän kentän laitaan. Varoitin konnasta ja siellähän se olikin nököttänyt. Minä puolestani siirryin suorani toiseen päähän, mutta otin vielä uudelleen aloituksen kun en heti muistanut virittelyä eteenlähetykseen. Virittely toimi todella hyvin, koska Mai haki itselleen kiintopisteen jo ennen lähetystä. Lähetin Main matkaan ja WAU, Mai juoksi aivan suoraan. Lopuksi jättinin vain, että lentääkö kohta konna. Ei lehtänyt, mutta pallo löytyi. Täydellistä, joten ei tarvetta toistolle.

Seuraavana vuorossa oli A-nouto. Siinä mentiin aika samoissa kuin hypylläkin eli Mai on kehittänyt toimintaansa, mutta edestakaisin meno on vielä sisäistämättä. Taas viimeinen meni niin, että Bianca vähän auttoi toiselta puolelta ja minä odotin palkkoineni. Olipa mahtavaa kun ei ollut enää niin tuskaista kenelläkään. Mai oli ihan huippu ja huippupalkat siitä ansaitsikin.

Lopuksi vielä maahanmenoa kaukana. Bianca taas avusti ja seisoi pallon kanssa kentän laidassa ja kutsui Maita kun olimme ensin menneet kauemmaksi. Kahdella ensimmäisellä kerralla iso pallo ei ollut esillä. Bianca siis kutsui, Mai epäröi ja minä kehotin menemään. Ensimmäisellä kerralla meni maahan toisella käskyllä, josta palkaksi lihapullaa. Toisella kerralla ennakoi, mutta käsky tuli vasta reippaasta menosta ja siitä pallo palkaksi. Viimeisellä kerralla pallo oli esillä ja silloin Mai teki maahanmenon kääntymättä minuun päin ja kertakäskyllä. Siinä se sitten, pallon kanssa bilettäen autolle hakemaan muita koirapuistoon leikkimään.