Seikkailu osa 2 Kuttukuussa sekä Kiteen paimennus kesäkuussa

Toukuussa 12.-13.5. olimme paimentamassa Kuttukuussa. Mukanahan minulla oli Mai sekä Lina kun matkanteko ei tapahtunut omalla autolla vaan junalla ja Eija-Riitan kyydissä.

Lauantaiaamu oli hyvin sateinen eikä tuohon aikaan vielä ollut lämmintäkään. Lampaiden vuoksi ja vähän meidän muidenkin takia vietimme aamun keskuttellen paimennuksesta ja uusista kaikkien rotujen FCI:n säännöistä sisällä. Puolen päivän jälkeen sade vähän laantui ja pääsimme paimentamaan. Lina pyörähteli lampaiden kanssa ensimmäisellä kerralla pyöröhäkissä ja toisella kerralla isommassa aitauksessa, "laitumella". Mai puolestaan hoiti hommiaan molemmilla kerralla isommassa aitauksessa.

Lina osoitti pyöröhäkissä jkv kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta aika paljon meni aikaa myös lampaanpapanoiden syöntiin. Eihän tuossa mitään, me Sinikan kanssa kuljetimme aina lampaita Linan lähelle ja kehuttiin kovasti kun se lähti mukaan. Toinen kierros Maikun opissa isommassa aitauksessa menikin sitten jo paremmin tai ainakin Lina oli kiinnostuneempi lampaista, joten sitä piti jo vähän toppuutella. Se kun on Maita vahvempi tai ainakin "häijymmän" värinen niin sitä ei voi kaikilla lampailla päästää aivan lähelle.

Mai puolestaan harjoitteli lauantaina rauhaisan kuljetuksen lisäksi ränniä. Porukassa oli yksi musta jukuripäälammas, joka aihautti päänvaivaa erityisesti rännissä. Jos Mai olisi tiennyt, että kannattaa jäädä vain tuijottamaan lammasta vähän matkan päästä, tilanne olisi ollut paljon helpompi "kiukuttelijan" kanssa, mutta kun ei, niin sen piti sitä vähän komentaa. Ränniharjoitukset eivät menneet tosiaan ihan niin sujuvasti kuin olisi voinut, mutta ainakin nyt tiedän teoriassa, miten se pitää hoitaa. Onhan ränni helpompikin kun sinne voi mennä suorassa linjassa kuin, että vie ne sinne rännin sivusta.ja varoo vetopaikkoja.

Sunnuntaina Lina oli Sinikan opissa "JHD-aitauksessa" ja opettelimme kuljetuksen alkeita kun olimme ensin katselleet lampaita yhdessä silmiin. Tarkoitus oli opettaa koiralle, että katseen kautta sillä on rauhallinen valta lampaisiin. Tuijottelun jälkeen harjoittelimme vielä kuljetusta. Välillä Lina jäi tököttämään jonnekin kun olisi varmaan halunnut tehdä hommat itsenäisemmin kuin sai, mutta oli siinä jokunen oikein hyväkin kohta. Lina kun on luonteeltaan sellainen, että sen täytyy olla varma, että sen pitää tehdä niin kuin ihminen haluaa tai sitten tekee täysin oman päänsä mukaan. Ei sille tarvitse kovasti sanoa, mutta selvästi kuitenkin.

Videon otsikkoa klikkaamalla pääsee YouTubeen videon katsomaan. Siten video on vähän isompi, mutta silti tarkka. Täydella skriinillä video on epätarkka.

Mai harjoitteli myös lampaiden tuijotusta. Se kun ei tiedä muuta keinoa lampaiden painostukseen kuin liikkuminen tai ääritapauksessa ääni tai näpäys. Mai otti harjoituksesta painetta, mutta huomasi selvästi, että se saa lampaat kääntämään suuntaa kun vaan rauhallisesti jaksaa vähän matkan päässä tuijottaen odottaa. Se nimittäin otti oppimansa käyttöön myös myöhemmin kuljetusharjoituksessa. Kuljetuksessa oli tarkoitus saada Mailta ylityöskentelyä pois sekä pidempää etäisyyttä lampaisiin. Kerran Sinikka viskasi sauvan lampaiden ja Main väliin, millä välimatkaa tuli jkv. Videolta voi katsoa tarkemmiin, mitä tapahtui kuljetusosuuksissa, joissa mukana myös hakemista.

16.-17. kesäkuuta kävimme paimentamassa Kiteellä Pian luona.

Tälläkin paimennusreissulla oli Lina mukana Main ja Halin lisäksi. Hali oli mukana vain seuraneitinä kun kaksi muuta olivat tulleet hommiin. Ja hommaahan riitti. Tällä kertaa lampaiden kuljetus aikaisemmin opitulla tavalla oli aivan mahdotonta kun lampaat eivät tukeutuneet ihmiseen. Tämä olikin aivan parasta harjoitusta meille. Nyt minun ja Main piti ruveta lukemaan paremmin lampaita.

Kerroin Pialle aluksi ongelmistamme, mitä ovat Main kohdalla riittämätön etäisyys lampaisiin ja ylityöskentely. Joo, olihan sitä etäisyyttä ehkä aluksi liian vähän, mutta erityisesti viimeisissä harjoituksissa välimatka oli väljä ja riittävä ihan Main itse huolehtimana. Ylityöskentelytkin jäivät unholaan kun hommaa oli riittävästi ilmankin. Ja syykin ylityöskentelyyn selvisi: sen pitää puskea minussa kiinni olevia lampaita liikkeellään, joten tästä lähtien minä lopetan lampaisiin liimautumisen. Nyt saimmekin Main paimennuksen hyvälle tolalle ja nyt pitäisi vaan saada niitä kilometrejä taakse.

Ensimmäisessä harjoituksessa kävelin Pian kanssa käsikynkkää niin, että Pia ohjasi Maita. Tämä oli valaiseva kävelyretki, minkä jälkeen yritin samaa itse. Harjoitukset aloitettiin puolikuulla Main hännän laskemiseksi, minkä jälkeen pieniä pätkiä kuljetusta. Voi kun olisin jo tuolloin seurannut enemmän lampaita Main sijaan. Luottamus ei vaan aluksi ollut koiraan aivan kohdillaan, mutta vähitellen se parani. Videoilta olenkin siis ottanut lisää oppia.

Linan kohdalla keskityimme enemmänkin sytyttelyyn. Se sai pitää jkv omaa kivaa lampaiden kanssa, mutta syttyminen ei vielä aivan tapahtunut. Ehkä Linan teki vaisummaksi sauvaopetukseni (Lina ei ymmärtänyt yhtään) sekä se, että ylipäätään se oli vieraassa paikassa ilman omia ihmisiä. Olenhan minä tietysti sille tuttu ja oli sillä oma emo ja siskokin mukana, mutta silti. Eihän niistä laitumella ollut apua.

Pian luona käynti oli meille todella opettavainen. Minulle on jäänyt monta oppia sieltä mieleen. Siis aivan mahtava reissu, joista kaikkia tunnelmia ei saa edes auki kirjoitettua. Ihana paikka, hyvää seuraa ja loistavaa koulutusta. Onhan se aina vähän eri juttu kun kouluttaja tuntee rodun todella hyvin.

Reissukuvia:

Mai odottaa vuoroaan.

Illan vesileikkejä.

Näin sitä välttyy koiran pesemiseltä.

Hilkka jännittää, että pysyvätkö kaikki paikallaan.

Takarivissä vasemmalta oikealle: Lina, Hali, Mai, Kiri (pepun mukaan) ja Valo. Eturivissä Viia ja Muksu.

Lina rajavyöhykekyltin kanssa.

Ilves tuvan seinällä.

Halailua takakatsomossa.

Tämä neitokainen oli kovin kiinnostunut laitumen vieraista, erityisesti koirista.

Kotimatkalla piipahdimme leikkimään Jussan luo.