PK-elämää

Patchcoat-leirin jälkeen meillä on vietetty työni ohella PK-elämää. Tämä on sisältänyt pääasiassa hakua, tottista, viestiä ja jälkeä.

HAKU
Umpipiiloasia on selvä. Se tarkistaa hyvin umpipiilot ja ottaa rullan itsenäisesti niillä. Ensimmäisessä leirin jälkeisessä treenissä ainoana hankaluutena tuli umpipiilo, mistä haju tuli ylempää. Tätä työstimmekin seuraavalla kerralla laittaen maalimiehen kaatuneen puun päälle niin, että haju oli kokonaan ylhäällä. Aluksi Mai ei ymmärtänyt selvästi puun päällä näkyvää ihmistä etsittäväksi, mutta toinen yritys tuotti tulosta. Tällä viikolla tiistain treenissä yksi maalimiehistä oli noin metrin korkuisen puukasan päällä pötköllään ja nyt tämä oli ihan helppo juttu. Ilmaisuasia on nyt siis kunnossa, vaikkakin välillä Mai jäytää rullaa lähelläni. Olen yrittänyt antaa irti-käskyn vasta rauhasta, mutta toisaalta se on huono asia kun tilanne pitkittyy. Nyt olen yrittänyt nopeuttaa irrotusta.

Ratana Mai on tehnyt yleisimmin noin 150 metriä pitkää rataa. Kunto ja kestävyys kyllä riittää, varsinkin kun pistojen huonouden vuoksi se joutuu aika usein juoksemaan paljon ylimääräistä uusintalähtöjen vuoksi. Pistojen vinous onkin nyt ainoa huolenaihe. Mai korjaa kyllä linjan jo toiselle lähetykselle, mutta se syö silti hirveästi aikaa ja koiran virtaakin. Nyt siis työstämme pistoja niin, että kerta laakista päästäisiin hyväksyttävään pistoon jokaisella kerralla. Tekeehän oppikirjanmukaisiakin pistoja ja niistä olenkin palkannut sitä kehuin sekä nakein.

TOTTIS
Mailla on ollut erityisharjoittelussa metrinen hyppy noudon kanssa. Mai on agilitykoira, mikä on tässä asiassa erittäin huono asia: se on kehittänyt hyppytekniikkansa matalammille hypyille eikä se hyppää samaa hyppyä edestakaisin. Vielä viime maanantaina tuntui, että itkua varmaan väännetään tämän asian kanssa vielä kuukausi kokeeseen asti, mutta nyt eilisen perusteella on jo valoa tunnelin päässä.

Mai on harjoitellut myös kerran odottamista seuraamisen alkuun asti ja A-noutoa. Eteenmenoja olemme harjotelleet pariin kertaan ja kerran yhdistin siihen maahanmenon rasia-avulla. Kaukana maahanmenoa olemme harjoitelleet toisella kerralla. Yksissä treeneissä kävimme jättävät, tasamaanoudon ja seuraamisen läpi. Lisäksi olemme tehneet pieni muotoisesti monia tottiksen osa-alueita kotona ja ulkona.

Hali opetteli viime sunnuntaina iltapuhteeksi rallitokon oikean kautta takaakierron lisäksi nenäkosketuksen heijastimeen. Maanantaina tokoryhmässä harjoittelimme sitten jo heijastinta alamahalla. Hyvin meni ja nopeasti oppii. Myös paikkamakuu ohjaajan ollessa piilossa meni hyvin. Lisäksi maanantaina jättävät ja seuraaminen pimulla harjoiteltavana.

VIESTI
Hali ja Lina ovat juosseet viikottain aina eri paikassa viestinsä. Matkat eivät aina ole olleet aivan valtavan pitkiä, mutta haasteita senkin edestä. On ollut tiuhaa heinäpusikkoa, tie, vieressä olevaa asutusta, vieressä kulkevia teitä, lampi ja kumpuilevaa maastoa. Hyvin on pikkuiset silti perille löytäneet.

Kerran viestiosuus juostiin pellolla. Se oli ensimmäinen kerta ja se tuotti Halille hankaluutta minulta lähdöissä. Tila oli niin avoin, että se selvästi havaitsi lähtöni (minä olen yleensä etenevä) ja tuli perääni. En ottanut sitä kuitenkaan vastaan, joten kehoitusten jälkeen se lähti. Tämän jälkeen se on viimeisenä lähtijänä saattanut palata, joten tämä on korjattu sillä, että Hali lähtee ainakin minulta ensimmäisenä. Näin tätä ongelmaa ei esiinny. Nyt hakusessa on vielä todella pitkä metsäosuus, vaikka vain siten, että Halille ja Linalle tulisi vain kaksi tai kolme juoksuosuutta tavanomaisen viiden sijaan.

JÄLKI
Mai on harjoitellut erityisesti janoja. Sillä on ollut kahdet varsinaiset janatreenit ja pari kokonaista jälkeä leirin jälkeen. Ensimmäinen janatreeni oli todella hyvä ja silloin Mai selvästi oppi eteenlähtemisen ja jäljen etsimisen. Ainoastaan yhdellä kerralla se meinasi lähteä takajäljelle ja vain ensimmäisellä minun piti patistella sitä eteenpäin. Kaikki muut menivät hienosti ja Mai otti oikean suunnan ja löysi kepin. Toinen kerta järjestettiin huonossa maastossa, minkä johdosta tuli epäonnistumisia sekä minulle että koiralle. Onneksi niistäkin neljästä viimeinen oli aivan täydellinen.

Kokonaisilla jäljillä Mai on tullut paljon entistä tarkemmaksi. Erityisesti tänään se teki niin tarkkaa työtä Jaanan kävelemällä jäljellä, että melkein itketti. Se tekee kulmat todella tarkasti ja kaikki kepit löytyivät, janakin meni kuten pitää. Vähän jäi kuitenkin mietityttämään, että olisiko lähtenyt takajäljelle, jos kaatunutta puuta ei olisi ollut edessä. Tänään siis aivan mahtava jäljestys Mailla, mutta torstaina vähän hutiloidumpi. Oli se leirijälkeä rauhallisempi ja tarkempi, mutta kolme keppiä olisi siltä jäänyt metsään. Ensimmäinen virhe tapahtui alun innostuksessa ja toinen sivuhajun vuoksi. Pidimme viestin jäljestä sivussa, mistä tuuli juuri sopivasti. Tämä häiritsi jäljestystä juuri kepin kohdalla, mutta saimpahan muistutettua siitä, että samalla pysytään, vaikka sivummalta tulisikin mehukkaammat hajut. Kolmas keppi, mikä meinasi jäädä, oli viimeinen heinikossa oleva keppi. Pakkohan siitä oli huomauttaa ja auttaa, että ei jää loppupalkka saamatta. Ehkä korjaukset tällä jäljellä tuottivat hedelmää tämänpäiväiselle jäljelle. Oli aivan mahtavaa kun sai vain kehua ja palkata koiraa.

Hali on tehnyt leirin jälkeen kaksi jälkeä. Ensimmäisellä oli namut mukana, mutta toiselta ne jäi valitettavasti pois. Molemmat jäljet olivat samankaltaisia: ensimmäisellä suoralla puolessa välissä keppi, 90 asteen kulma ensimmäisellä kerralla oikeaan ja toisella vasempaan ja lopussa rasia piilossa ja kasan päällä keppi. Jäljestys on Halille todella helppoa ja sillä on vauhtia hyvin maltillisesti. Tänään namuttomalla jäljellä sitä piti kyllä jarrutella hidasteiden puuttuessa. Molemmat kepit löytyivät molemmilla kerroilla, vaikkakin tänään tehdyllä heti kepin havaitsemisen jälkeen se löysi rasiankin. Keppi unohtui sen siliän tein, joten leikitin kepillä ennen palkkausta. Halista tulee tosi hyvä jälkikoira, se kun löytää jälkensä alutkin ihan näyttämättä ja pääsee perille onnistuneesti ja vielä kaiken kukkuraksi löytyy kepitkin.

Kiirettä on siis pitänyt, minkä vuoksi blogin päivitykset tulee vähän viiveellä.
Viime viikon treeniohjelma:
Maanantai: Maille kaksi erilaista agirataa, tottiksen odottelutreenit ja hyppynoudon harjoittelua metrisellä ja vähän matalammalla hypyllä. Halilla agissa pujotteluharjoistusta ja tokossa seuraamista, paikkamakuu, jättäviä ja luoksetuloa heijastinavutuksella.
Tiistai: Main hakutreenit
Keskiviikko: Jälkitreenit, Maille janoja sekä Halilla ja Pinjalla namujäljet
Torstai: Halin vieti, Mailla kokonainen jälki ja tottiskentällä hyppynoutoa, A-noutoa ja niiden välissä eteenlähetystä ensin pallolle ja A-noudon jälkeen namurasialle maahanmenon kanssa.
Perjantai: Lepopäivä
Lauantai: Mailla hyppynoutoa max 90 cm korkealla hypyllä.
Sunnuntai: Mailla hakutreenit ja sekä jälki, Halilla jälki

Ihanaa kun on kesä ja käypäset säät niin saa paljon aikaan. Välillä on kuitenkin ihanaa vain kävellä ja nauttia Suomen luonnosta ja kesän lämmöstä ilman ihmeempiä suorituksia.